Sata vuotta sitten Pieksämäen yhteiskoulu oli toiminut paikkakunnalla 16 vuoden ajan. Koulun laajentamisesta kahdeksanluokkaiseksi oli käyty keskustelua koulun johtokunnassa jo vuonna 1919 ja oppilaiden vanhemmat olivat toivoneet kesällä 1923 kuudennen luokan ottamisesta kouluun lukuvuodelle 1923-1924. Pieksämäen yhteiskoulun laajentuminen yliopistoon johtavaksi lukioksi käynnistyi toden teolla 5.10.1925.

Yhteiskoulun laajentamistoiveille oli selkeä syy, sillä keskikoulun käyneillä ei ollut jatko-opintomahdollisuuksia omalla paikkakunnalla, joten monet jatkoivat lukiossa opiskelua Kuopiossa, Mikkelissä, Savonlinnassa ja etenkin Jyväskylässä. Opiskelu toisella paikkakunnalla tuli vanhemmille taloudellisesti kalliimmaksi. Sisäänpääsykin suosittuihin kaupunkikouluihin vaikeutui vuosi vuodelta.

Pieksämäen yhteiskoulun arvovaltaisen johtokunnan kokouksessa lokakuun 5. päivänä vuonna1925 olivat läsnä tohtorinna Saimi Sivola, kauppiaan rouva Hanna Winblad, kirkkoherra Kaarlo Salovaara, eläinlääkäri (myöhemmin kauppalanjohtaja) J W Lasto, kaupanhoitaja Herman Räisänen, varajäsen konduktööri Aug. Taavitsainen ja koulun johtaja Kaarlo Meriluoto. Kokouksen 5§ käsitteli koulun laajentamista seuraavasti:

”Kokouksessa otettiin esille kysymys, mitä mahdollisuuksia olisi koulun laajentamiseen ensi syksystä alkaen kahdeksanluokkaiseksi yliopistoon johtavaksi oppilaitokseksi. Asiaa eteenpäin viemään asetettiin kolmihenkinen jaosto, johon valittiin puheenjohtaja Lasto, rouva Winblad ja allekirjoittanut koulun johtaja. Jaoston tulee tehdä tarkkoja laskelmia yläluokkien kannattavaisuudesta sekä ottaa selvää muista asiaan mahdollisesti vaikuttavista seikoista.”

Pieksämäen pitäjä oli tuolloin väkirikas (9286 asukasta*) ja vuosi vuodelta vilkastuva sekä kasvava paikkakunta. Pitäjän kasvuun ja kehitykseen vaikutti merkittävästi Savon radan myötä paikkakunnalle tullut rautatieläisväestö. Koulun oppilaista yli kolmasosa (71 oppilasta) tuli Pieksämäen ulkopuolelta, useat kätevästi junalla, kuten Meriluoto lukuvuoden 1925-1926 vuosikertomuksessa kirjoitti:

”Sitäpaitsi on junaliikenne Pieksämäelle johtavilla radoilla harvinaisen edullisesti järjestetty siinä suhteessa, että rautateitten varsilla asuvat oppilaat voivat päivittäin käydä koulussa kotoa käsin.”

Sata vuotta sitten koulun laajentamisen uskottiin tukevan paikkakunnan myönteistä kehitystä ja tuovan elinvoimaa, varsinkin kun Mikkelin läänissä ei ollut muita yliopistoon johtavia maaseutuoppikouluja.

Lukion uutisia sadan vuoden takaa
Pieksämäen yhteiskoulu yliopistoon johtavaksi II

Sata vuotta sitten Pieksämäen Sanomat uutisoi Pieksämäen yhteiskoulun johtokunnan päätöksestä koulun laajentamiseksi kahdeksanluokkaiseksi yliopistoon johtavaksi oppilaitokseksi. Lukioluokkien saaminen yhteiskouluun oli tullut ensimmäistä kertaa esille koulun johtokunnassa jo vuonna 1919. Toisen kerran laajentamista käsiteltiin oppilaiden vanhempien aloitteesta kesällä 1923. Kumpikaan hanke ei edennyt koulun johtokuntaa pidemmälle pätevien opettajavoimien puuttumisen ja koulutilojen ahtauden vuoksi.

Pieksämäen yhteiskoulun ystävät ja läheiset halusivat laajentaa ja kehittää koulua lukioluokilla ensimmäisen kerran jo vuonna 1919. Olihan Pieksämäestä kehittynyt yhteiskoulun kymmenen toimintavuoden myötä seutukunnan koulukeskus.

Pieksämäen yhteiskoulun johtokunta kokoontui kevätjuhlapäivänä 28.5.1919 käsittelemään koulun laajentamista maanviljelyslyseoksi ja päätti kutsua koolle yleisen kokouksen Seurojen talolle kesäkuun 9. päivänä kello 12. Kokouksesta ilmoitettiin paikkakunnan lehdissä ja erillinen kutsu lähetettiin 28 henkilölle ympäri Pieksämäen seutukuntaa.

Seurojen talolla 9.6.1919 pidetyssä kokouksessa tutustuttiin Lapuan maanviljelyslyseon toimintakertomukseen lukuvuodelta 1916-1917 ja pohdittiin Pieksämäen yhteiskoulun laajentumisedellytyksiä. Kokouksessa perustettiin toimikunta selvittämään hankkeen toteuttamismahdollisuuksia. Hanke ei kuitenkaan edennyt toimikunnan muodostamista pidemmälle.

Pula pätevistä opettajista

Johtokunnan aktiivisuus maanviljelyslyseon perustamiseksi tuli melkoisen huonoon aikaan. Lukuvuonna 1918-1919 opettajina oli enemmän sijaisia, kuin vakinaisia. Koulutoimen tarkastajakin oli huomauttanut syksyllä 1918 opettajien muodollisen kelpoisuuden puutteista.

Itsenäisyyden alkuaikoina laukkaavan korkean inflaation vuoksi (238 % vuonna 1918) yksityiskoulujen ja ylipäätään opettajien taloudellinen tilanne oli huono koko maassa. Pieksämäen yhteiskoulukaan ei pystynyt maksamaan opettajille toimeentulon kannalta riittävää palkkaa. 

Syksyllä 1919 puolet Pieksämäen yhteiskoulun opettajista irtisanoutui ja vaihtoi parempien ansioiden perässä työpaikkaa, mukaan lukien koulun johtaja Kustavi Lounasheimo ja sijaisena kevätlukukauden toiminut V. A. Korvenkontio. Oli aivan ilmeistä, että opettajakunnan puolesta koululla ei ollut todellisia edellytyksiä laajentua.

Ahtaat koulutilat

Tilojenkaan puolestakaan laajentuminen 8-luokkaiseksi ei olisi ollut mahdollista. Koulu toimi vuonna 1919 tienristillä kauppias W. A. Winbladilta vuokratussa rakennuksessa, käsittäen 5 luokkahuonetta, opettajahuoneen, opetusvälinehuoneen ja kaksi eteistä.

Työskentely ahtaissa, epäkäytännöllisissä ja puutteellisissa tiloissa oli vaikeaa, sillä rakennus oli tarkoitettu yksityisasunnoksi.  Koulutoimen tarkastajat olivat kiinnittäneet useaan otteeseen huomiota koulun tilojen puutteisiin ja vaatineet erilaisia korjaustoimia sekä esittäneet uuden koulutalon rakentamista.

Toinen yritys syksyllä 1923

Toisen kerran yhteiskoulun laajentaminen 8-luokkaiseksi nousi esiin yhteiskoulun johtokunnassa oman koulutalon valmistumisen aikaan. Oman talon rakentaminen aloitettiin keväällä 1923 ja uusi koulurakennus otettiin käyttöön 12.9.1923.

Pieksämäen yhteiskoulun johtokunta käsitteli oppilaiden vanhemmilta tullutta aloitetta koulun laajentamisesta 8-luokkaiseksi yliopistoon johtavaksi oppilaitokseksi 2.8.1923. Kokouksessa pohdittiin kuudennen luokan käynnistämistä jo seuraavana lukuvuonna seuraavasti:

”Keskustelussa johtokunnan jäsenet eivät olleet asialle vastahakoisia, mutta katsoen siihen, että aika nyt jo oli liian täpärällä, että päteviä opettajavoimia ei ollut riittävästi koulussa, että ei ollut tietoa Kouluhallituksen suhtautumisesta asiaan ja että luokan sijoittaminen uuteen koulutaloon tuottaisi vaikeuksia, päätettiin antaa asian tällä kertaa raueta.”

Laajentamisajatus jäi itämään

Aapelinkadun (nyk. Keskuskatu) varteen valmistunut koulurakennus oli tehty 5-luokkaista koulua varten, mutta se oli suunniteltu niin, että sitä oli mahdollista laajentaa myöhemmin, jos tarve vaatisi. Oman koulutalon saaminen oli välttämätön edellytys myöhemmin tapahtuneelle Pieksämäen yhteiskoulun laajentamiselle.

Vaikka vuosien 1919 ja 1923 hankkeet Pieksämäen yhteiskoulun laajentamisesta 8-luokkaiseksi lukioluokat käsittäväksi oppilaitokseksi eivät edenneet, oli laajentamisesta käyty keskustelu kuitenkin tarpeen. Maaperää muokattiin ja pehmitettiin seuraavalle, onnistuneelle yritykselle, kun yhteiskoulun laajentaminen tuli kolmannen kerran esille talvella 1925.

Kuvateksti: Pieksämäen yhteiskoulun oma koulurakennus syksyllä 1923. Kuva: Pieksämäen lukion arkisto.