Työmarkkinat

Työ­mark­ki­nat ovat peri­aat­tees­sa sa­man­lai­set mark­ki­nat kuin raha­mark­ki­nat ja suo­ri­te­mark­ki­nat. Työ­mark­ki­noil­la ky­syn­tä ja tar­jon­ta koh­dis­tu­vat työ­voi­maan. Peri­aat­tees­sa ih­mi­set myy­vät työ­mark­ki­noil­la va­paa-ai­kaan­sa yri­tyk­sil­le palk­kaa vas­taan. Mi­kä­li mark­ki­nat ei­vät ole tasa­pai­nos­sa, sii­tä ai­heu­tuu työ­voi­ma­pu­laa tai työt­tö­myyt­tä.

Työ­voi­maan kuu­lu­vat kaik­ki ne 15-64 -vuo­ti­aat hen­ki­löt, jot­ka tut­ki­mus­vii­kol­la oli­vat työl­li­siä tai työt­tö­miä.

Työl­li­nen on hen­ki­lö, joka on tut­ki­mus­vii­kol­la teh­nyt an­si­o­työ­tä vä­hin­tään tun­nin raha­palk­kaa tai luon­tais­etua vas­taan tai voit­toa saa­dak­seen, tai on ol­lut ti­la­päi­ses­ti pois­sa työs­tä. Tut­ki­mus­vii­kol­la työs­tä pois ol­lut hen­ki­lö las­ke­taan työl­li­sek­si, jos pois­sa­olon syy on äi­tiys- tai isyys­va­paa tai oma sai­raus tai jos pois­sa­olo on kes­tä­nyt alle 3 kuu­kaut­ta. Työl­li­set voi­vat olla pal­kan­saa­jia, yrit­tä­jiä tai sa­mas­sa koti­ta­lou­des­sa asu­van per­heen­jä­se­nen yri­tyk­ses­sä pal­kat­ta työs­ken­te­le­viä.

Työ­tön on hen­ki­lö, joka tut­ki­mus­vii­kol­la on työ­tä vail­la, on et­si­nyt työ­tä ak­tii­vi­ses­ti vii­mei­sen nel­jän vii­kon ai­ka­na pal­kan­saa­ja­na tai yrit­tä­jä­nä ja voi­si vas­taan­ot­taa työ­tä kah­den vii­kon ku­lu­es­sa. Myös hen­ki­lö, joka on työ­tä vail­la ja odot­taa so­vi­tun työn al­ka­mis­ta kol­men kuu­kau­den ku­lu­es­sa, lu­e­taan työt­tö­mäk­si, jos hän voi­si aloit­taa työn kah­den vii­kon si­säl­lä. Työt­tö­mäk­si lu­e­taan myös työ­pai­kas­taan tois­tai­sek­si lo­mau­tet­tu, joka täyt­tää em. työn­haku- ja työn­vas­taan­otto­kri­tee­rit.

Käy­tän­nös­sä työ­mark­ki­nat ovat hy­vin sään­nel­lyt. Työn­te­ki­jä ja työn­an­ta­ja sol­mi­vat työ­so­pi­muk­sen, joka nou­dat­taa am­mat­ti­liit­to­jen so­pi­mia ylei­siä mää­räyk­siä esim. vir­ka­ehto­so­pi­mus­ta. Suo­ma­lai­set työ­mark­ki­nat ovat hy­vin jär­jes­täy­ty­nei­tä, eli työn­te­ki­jät kuu­lu­vat oman alan­sa am­mat­ti­liit­toon ja työn­an­ta­jat oman alan­sa työn­an­ta­ja­liit­toon. Työ­mark­ki­noi­ta py­ri­tään ke­hit­tä­mään kol­mi­kan­tai­ses­ti: työn­an­ta­jien kes­kus­jär­jes­töt, työn­te­ki­jöi­den kes­kus­jär­jes­töt ja maan hal­li­tus te­ke­vät yh­teis­työ­tä so­pi­ak­seen mm. pal­kois­ta, so­si­aa­li­e­tuuk­sis­ta, tu­lon­siir­rois­ta ja työt­tö­myys­tur­vas­ta sekä ve­ro­tuk­ses­ta.

Työl­li­syys­aste on työl­lis­ten pro­sent­ti­o­suus vä­es­tös­tä. Vi­ral­li­nen työl­li­syys­aste las­ke­taan 15-64-vuo­ti­ai­den työl­lis­ten pro­sent­ti­o­suu­te­na sa­man­i­käi­ses­tä vä­es­tös­tä.

Työt­tö­myys­aste on työt­tö­mien pro­sent­ti­o­suus sa­man ikäi­ses­tä työ­voi­mas­ta. Vi­ral­li­nen työt­tö­myys­aste las­ke­taan 15-64-vuo­ti­ai­den työt­tö­mien pro­sent­ti­o­suu­te­na sa­man ikäi­ses­tä työ­voi­mas­ta.

Työt­tö­myy­den tai työ­voi­ma­pu­lan ai­ka­na tuo­tan­non­te­ki­jät ei­vät ole te­hok­kaas­sa käy­tös­sä. Kun työt­tö­myyt­tä ja työ­voi­ma­pu­laa esiin­tyy sa­man­ai­kai­ses­ti, pu­hu­taan ra­ken­teel­li­ses­ta työt­tö­myy­des­tä. Elin­kei­no­ra­ken­teen muut­tu­mi­nen Suo­mes­sa nä­kyy­kin työ­mark­ki­noil­la työt­tö­myy­te­nä. Yh­te­nä tär­keim­mis­tä syis­tä ra­ken­teel­li­seen työt­tö­myy­teen on se, että työ­e­lä­män vaa­ti­muk­set ovat kas­va­neet sii­nä mää­rin, ett­ei työt­tö­mien am­mat­ti­tai­to enää rii­tä tar­jol­la ole­viin teh­tä­viin. Toi­saal­ta ra­ken­teel­li­seen työt­tö­myy­teen syyl­li­se­nä on pi­det­ty myös ve­ro­tus­ta, tu­lon­siir­to­ja ja työt­tö­myys­tur­vaa.  Ai­na­kin yk­sit­täis­ta­pauk­sis­sa nii­den suu­ruu­del­la on vai­ku­tus­ta sii­hen, että työ­pai­kan tar­jo­a­mi­nen tai työ­pai­kan vas­taan­ot­ta­mi­nen ei ole ta­lou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­vaa. Täl­lai­nen ti­lan­ne on kan­nus­tin­louk­ku.

Työt­tö­myys ei ole yk­sin­o­maan hen­ki­lö­koh­tai­nen on­gel­ma, vaan se vai­kut­taa laa­jas­ti eri yh­teis­kun­nan toi­mi­joi­hin. Esi­mer­kik­si kas­va­vien työt­tö­myys­kor­vaus­ten kus­tan­nuk­set jou­du­taan ke­rää­mään ve­roi­na työs­sä­käy­vil­tä. Luon­nol­li­ses­ti val­tio me­net­tää vero­tu­lo­ja, kun ih­mi­set ei­vät ole työs­sä. Myös so­si­aa­li- ja ter­veys­toi­meen koh­dis­tuu pai­nei­ta työt­tö­myy­den ai­heut­ta­mien eri­lais­ten on­gel­mien hoi­dos­sa. Pit­kä­ai­kais­työt­tö­myy­den uh­ka­na on ih­mi­sen syr­jäy­ty­mi­nen yh­teis­kun­nas­ta. Työt­tö­myy­den ne­ga­tii­vi­si­na vai­ku­tuk­si­na on myös yh­teis­kun­nal­li­sen eri­ar­voi­suu­den li­sään­ty­mi­nen ja tulo­e­ro­jen kas­va­mi­nen.

Yk­si­löi­den tyy­ty­mät­tö­myys yh­teis­kun­taa koh­taan kas­vaa työt­tö­myy­den ai­ka­na, ja kor­kea työt­tö­myys saat­taa uha­ta yh­teis­kun­ta­rau­haa. Mis­tä on esi­merk­ki­nä vii­me­ai­koi­na Ete­lä-Eu­roo­pan mais­sa näh­dyt mie­len­o­soi­tuk­set ja kan­san­nou­sut. Suo­mes­sa työt­tö­myys nou­si en­nä­tyk­sel­li­sen kor­ke­al­le 1990-lu­vun alun la­man myö­tä, ja työt­tö­mien luku­mää­rä on ol­lut suu­rim­mil­laan vuon­na 1994.  La­man jäl­kei­nen työl­li­syys­ke­hi­tys jat­kui suo­tui­sa­na aina vuo­den 2008 fi­nans­si­krii­siin asti, min­kä jäl­keen työt­tö­myys on läh­te­nyt uu­del­leen nou­suun.

Ta­lous­te­o­ri­an mu­kaan työt­tö­myy­den ja inf­laa­ti­on vä­lil­lä on ris­ti­rii­ta, sil­lä täys­työl­li­syyt­tä ja va­kaa­ta hin­ta­ta­soa voi olla vai­kea saa­vut­taa yhtä ai­kaa. On niin, että yleen­sä ma­ta­lan työt­tö­myy­den ai­ka­na hin­nat pyr­ki­vät nou­se­maan ja kor­ke­an työt­tö­myy­den ai­ka­na hin­nat puo­les­taan py­sy­vät ku­ris­sa.

Ti­las­to­kes­kuk­sen ti­las­to­kou­lun Työ­mark­ki­na­ti­las­tot -kurs­sil­la voit tu­tus­tua tar­kem­min työ­mark­ki­noi­hin ja nii­den toi­min­taan.