Päättyvän lukuvuoden aikana olen muutaman kerran kuullut abien suusta että ”Miksi meille ei järjestetty mitään tällaista?” Tuo lausahdus kertoo jotakin olennaista lukuvuodesta 2014-2015. Toteutimme aikaisempaa enemmän erilaisia yhteisöllisiä tapahtumia erityisesti lukiotulokkaille. Saimme tapahtuista paljon myönteistä palautetta ja tulemme myös jatkossa toteuttamaan aloittavalle ikäluokalle erilaisia teemapäiviä.
Oppilaitoksellamme on takana 106 vuotta ja lukiostamme on maailmalle lähtenyt yhteensä huimat 7241 ylioppilasta, kun mukaan lasketaan tänä keväänä valmistuvat uudet 89 ylioppilasta.
Loppujen lopuksi mikään ei muuttunut
Lukuvuoden 2014-2015 piti olla suurten muutosten vuosi. Lukuvuoden alussa odotin innokkaana päätöstä uudesta tuntijaosta. Joulukuussa valtioneuvostossa hyväksytty tuntijako tulee kuitenkin säilyttämään lukion lähes ennallaan koska keskustelu jumittui eri kurssien pakollisuuteen tai valinnaisuuteen. Moni rehtori odotti minun laillani radikaalimpaa muutosta, olemmehan nykyisen opetussuunnitelman aikana, kymmenessä vuodessa, kokeneet historiallisen huiman teknologisen kehityksen, mille ei näy loppua. Olen varma, että nyt päätetty tuntijako ja ensi vuonna laadittava opetussuunnitelma tullaan uudistamaan ennen vuotta 2020, sillä muuten lukiokoulutus jää vangiksi norsunluutorniinsa.
Vuodenvaihteessa odotin mielenkiinnolla myös valtiovallan linjauksia ja ohjeita järjestämisluvista ja lukion rahoituksen uudistamisesta. Monella paikkakunnalla noustiin puolustamaan omaa pientä tai keskikokoista lukioyksikköä. Muutamia kouluja yhdistettiin ja lakkautettiin eri puolilla Suomea. Istuin monessa palaverissa pohtimassa järjestämisluvan hakemisen edellytyksiä ja keskustelemassa yhteistyömahdollisuuksista toisten lukioiden kanssa. Pitkälle valmistellut esitykset jäivät kuitenkin edellisessä eduskunnassa hyväksymättä ja palattiin lähtöruutuun. Lukuvuoden lopussa odotan jännittyneenä uuden hallituksen ja eduskunnan linjauksia toisen asteen koulutuksen tiimoilta.
Pieksämäki tarvitsee oman lukion
Lukiokoulutuksen aikana nuori kasvaa ja kehittyy turvallisessa yhteisössä, hänen opiskelutaitonsa jalostuvat ja yleissivistyksen karttuessa tulevaisuudensuunnitelmat kypsyvät. Lukiokoulutuksen toimintaedellytykset Pieksämäellä ovat erinomaiset ja opiskelijamäärä sekä väestöpohja ovat riittävät keskikokoiselle lukiolle. Ovatpa uuden hallituksen linjaukset mitkä hyvänsä niin Pieksämäki tarvitsee oman lukion. Pieksämäkeläisille nuorille pitää myös tulevaisuudessa turvata mahdollisuus opiskella lukio-opinnot lähilukiossa.
Seuraavana lukuvuonna palataan viiteen jaksoon
Lukiostamme on valmistunut kurssimuotoisesti opiskelleita ylioppilaita nyt kolmenkymmenen vuoden ajan. Ensimmäiset ikäluokat opiskelivat kuudessa jaksossa. Kurssimuotoisen lukion ensimmäisen ikäluokan valmistuttua 1985 rehtori Mikko Laakso pohti kevätjuhlapuheessaan opiskelua seuraavasti:
” … kurssi kyllä ehditään käydä läpi, mutta ei välttämättä ehditä sitä omaksua. Tämä johtaa pintapuoliseen ja syventymättömään työskentelyyn.”
Samoilla perusteilla olemme tämän lukuvuoden aikana valmistelleet paluuta hieman rauhallisempaan viiteen jaksoon. Suunnittelu on tapahtunut hyvässä yhteistyössä oppilaiden ja oppilaskunnan hallituksen kanssa. Olen henkilökohtaisesti käynyt useamman kerran kaikkien oppilasryhmien luona kertomassa muutoksen vaikutuksista ja mahdollisuuksista. Kiitän kaikkia opiskelijoita ja erityisesti oppilaskunnan hallitusta aktiivisesta osallistumisesta muutoksen suunnitteluun.
Ikäluokan tulokset mitataan yksilötasolla
Valmistuva ikäluokka sai lukio-opinnot valmiiksi ilman suuria talkoita, eikä kurssien perään tarvinnut erikseen huudella. Siitä kevään ylioppilaat ansaitsevat ison kiitoksen. Rankinglistoissa eri lukioiden tuloksia verrataan massana. Tänä vuonna emme niissä vertailuissa pärjää muutaman edellisvuoden tapaan. Yksi syy tähän on se, että koulustamme kirjoitettiin tänä vuonna aikaisempaa suppeampia tutkintoja: vain kolmella kokelaalla on ylioppilastutkintotodistuksessaan 7 ainetta, ja viidentoista kokelaan tutkinto sisältää ainoastaan 4 pakollista koetta.
Tulosten takana on kuitenkin yksilö. Kaikille valmistuville henkilökohtainen tulos on se mikä ratkaisee. Moni varmisti jo ennen lakkiaisia hyvillä ylioppilastutkinnon arvosanoillaan itselleen jatko-opintopaikan. Erikoisen lämpimät onnentoivotukset heille!
Ylioppilastutkinnon tulokset osoittavat sen, että koulumme kokelaat pärjäsivät mainiosti niissä aineissa mihin he halusivat panostaa, sillä 42%:lla on todistuksessaan vähintään yksi E tai L –arvosana. Ja reaaliaineista psykologiassa, historiassa, yhteiskuntaopissa, maantieteessä ja kemiassa yli 60%:lla kokelaista on todistuksessaan vähintään arvosana M. Kyllä näistä tuloksista kannattaa olla ylpeä ja onnellinen!
Vain yksi asia jää lukuvuodesta minua harmittamaan, sillä yritimme lukuvuoden aikana käynnistää kesälukiotoiminnan yhteistyössä Seurakuntaopiston kanssa, mutta valitettavasti kiinnostuneita ei ollut riittävästi, jotta olisimme voineet sen kesällä 2015 toteuttaa. Jää nähtäväksi onnistummeko seuraavana vuonna paremmin.
Kiitän kaikkia opettajia tapahtumarikkaan lukuvuoden aikana tehdystä sujuvasta yhteistyöstä sekä hyvin käynnistyneestä kehittämistyöstä. Lukuvuoden päättyessä opettajakuntaan tulee myös muutoksia, sillä musiikinopettajamme Ari Norontaus pääsee nauttimaan kesäloman lisäksi hyvin ansaituista eläkepäivistä. Takana 30 vuotta, 21 lukion viihdekonserttia sekä lukematon määrä erilaisia tilasuuksia ja juhlia! Kiitän Aria pitkäaikaisesta, arvokkaasta ja pyyteettömästä työstä koulumme opiskelijoiden ja seudun musiikkikulttuurin hyväksi.
Tammikuun 30. päivä Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen antoi koulumme opiskelijoille elämänohjeita. Ne kuuluivat seuraavasti:
”Ilmoittaudu aina vapaaehtoiseksi.” ja
”Mene sinne missä on vaikeinta, siellä on tilaa.”
Rentouttavaa kesää kaikille kouluyhteisön jäsenille ja yhteistyökumppaneille toivottaen, 30.5.2015
Vesa Vahtermo, rehtori
Toimintakertomus 2014-2015Toukokuu 20156.5.2015