Lukuvuoden päättyessä oppilaitoksellamme on takana 108 vuotta. Kevätjuhlassa lakitetaan 68 uutta ylioppilasta ja lukiostamme on valmistunut yhteensä 7388 valkolakkia.
Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi on syytä ottaa perspektiiviä koulumme toimintaan lukuvuoden 1916-1917 vuosikertomuksen avulla. Sata vuotta sitten rehtori Kustavi Lounasheimo totesi vuosikertomuksessa että ”Venäjän suuren vallankumouksen mahtavat, rauhattomat mainingit tuntuivat tosin täälläkin maaseudun rauhassa, mutta sangen lievinä ja pian ohimenevinä.” Koulun toimintaan näkyvin vaikutus oli varmaankin se, ettei keväällä 1917 keisarillisen Suomen senaatin määräyksestä järjestetty lainkaan keskikoulututkintoa.
Päättyvän lukuvuoden olemme saaneet kulkea kohtuullisissa muutoksen mainingeissa. Muutto hyvin toimineesta ja arvokkaasta Keskuskadun lukiokiinteistöstä väistötiloihin Huvilakadulle on vaatinut sopeutumista sekä opettajilta, että opiskelijoilta. Arjen koulutyö on sujunut ehkä paremmin kuin uskalsimme odottaa, mikä on kiitoksen arvoinen osoitus oppilaitoksemme erinomaisesta yhteishengestä.
Digitaalisen ylioppilastutkinnon toimeenpano ja koejärjestelyt sujuivat Pieksämäen lukiossa ilman ongelmia. 2/3 osaa kevään ylioppilaista on tehnyt vähintään yhden uusimuotoisen ylioppilaskokeen. Turhankin suurella julkisuudella lanseerattu muutos ei ole vaatinut, eikä tule vaatimaan, keneltäkään ydinfysiikan osaamista. Ylioppilastutkintolautakunnan toivoisi kehittävän hieman nopeammin kurssikokeissa käytettävää Abitti-ohjelmistoa opettajien toiveiden mukaisesti monipuolisemmaksi ja käyttäjäystävällisemmäksi, sillä kokeiden laatiminen ja pitäminen vaatii nykyisellään opettajilta kohtuuttoman suuren työpanoksen.
Sata vuotta sitten vain vakavaraisten tai sivistyneiden kotien lapset saivat jatkaa koulunkäyntiään oppikoulussa. Jo tuolloin, Suomen suuriruhtinaskunnan viimeisenä vuonna, nuoren oppilaitoksemme tarpeellisuutta ja sivistystehtävää kyseenalaistettiin. Rehtori Lounasheimo kirjoitti seuraavasti:
”Ne, jotka puhuvat vastaan, eivät tietenkään periaatteessa tahtone kieltää jokaiselle nuorelle kuuluvaa oikeutta viipyä nuoruutensa vuosina niin pitkään kuin halu, taipumukset ja taloudellinen asema suinkin sallivat tiedon lähteillä. He kai epäilevät oppikoulusivistyksen laajempaa tarpeellisuutta sen käytännöllisten seurausten takia: se kasvattaa meille vain jonkunverran tietopuolisesti koulutetun nuorisoparven, joka vuosi suuremman ja suuremman, jota ei kuitenkaan sitten voida sijoittaa sellaisiin toimiin, joista leipä lähtisi. ”
Pieksämäen kaupungin koulutuslautakunta antoi 13.10.2016 tuen kaupungin ylläpitämälle omalle lukiolle. Lukion henkilökunnalle tuli syksyllä yllätyksenä, että lukiokoulutuksen ylläpitäjästä oli käyty keskusteluja ja pohdintoja Etelä-Savon koulutus Oy:n ja Kirkkopalvelut ry:n kanssa. Koulutuslautakunta päätti yksimielisesti, että lukioselvitystä ei tehdä vaan Pieksämäen kaupunki jatkaa lukiokoulutuksen järjestäjänä lukiokoulutusta kehittäen ja yhteistyötä lisäten alueellisten toimijoiden kanssa. Päätös otettiin kiitollisuudella vastaan lukion henkilökunnan keskuudessa.
Lukiokoulutuksen järjestäminen edellyttää lähes kaikilta kunnilta omaa rahoitusta. Ylläpitäjän vaihtaminen tarkoittaisi väistämättä rajuja leikkauksia opetustarjontaan ja toimintaan, kuten esimerkit osoittavat, sillä ei voida olettaa ammatillisen koulutuksen tukevan lukiokoulutusta ammatilliseen koulutukseen osoitetuilla valtionosuuksilla. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulisikin korjata lukiokoulutuksen valtionosuuden yksikköhinta vastaamaan edullisinta ammatillisen koulutuksen, kaupan ja hallinnon perustutkinnon, yksikköhintaa. Vuonna 2017 ero on 1420 euroa/opiskelija.
Kustavi Lounasheimon mietteet koulumme merkityksestä sadan vuoden takaa tuntuvat yllättävän ajankohtaisilta:
”Meidän on kykymme mukaan epäilijöille osoitettava, miten kiitollisen pohjan n.s. oppikoulusivistys, ainakin se, mikä saadaan läpikäymällä edes keskikoulun oppimäärä, valmistaa nousevan nuorisomme vastaiselle kansalaiskypsyydelle.”
Tiiviissä aikataulussa laadittu uusi opetussuunnitelma on otettu lukuvuoden aikana onnistuneesti käyttöön ensimmäisen vuosiluokan osalta ja olemme olleet toiminta-ajatuksemme mukainen aikuistuvan nuoren yksilöllinen kasvupaikka. Olemme tietoisesti profiloituneet yleislukioksi voidaksemme mahdollistaa jatko-opintoihin etenemisen mahdollisimman monelle eri alalle, sillä vähintäänkin yhtä tärkeä tuloksellisuuden mittari ylioppilastutkintotulosten rinnalla on koulustamme valmistuvien sijoittuminen jatko-opintoihin. Satavuotias isänmaamme tarvitsee jatkossakin lääkäreitä ja hoitajia, ekonomeja ja juristeja, insinöörejä ja arkkitehteja sekä opettajia ja tutkijoita.
Tänä keväänä valmistuva ikäluokka notkahti kevään valtakunnallisessa tulosvertailussa alimpaan neljännekseen. Valmiiden tutkintojen vertailussa pärjäsimme kuitenkin valtakunnan keskiarvoa paremmin filosofiassa, lyhyessä saksassa ja englannissa sekä venäjässä, historiassa, maantieteessä ja terveystiedossa. Tuloksensa rehtorilta hakeneet kevään ylioppilaat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä menestykseensä ja löysivät arvosanoistaan myös paljon ilon aiheita.
Lukuvuoden vaihtuessa opettajakuntaan tulee muutoksia. Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Antti Jääskeläinen jää virkavapaalle ainakin seuraavaksi lukuvuodeksi. Kiitän Anttia hyvästä yhteistyöstä ja 13 vuoden uurastuksesta koulumme ja opiskelijoidemme hyväksi.
Opiskelijakunnan hallitus on jatkanut aktiivista toimintaa myös päättyneen lukuvuoden aikana. Opiskelijakunnan hallitus järjesti syyslukukauden päätteeksi pikkujoulut ja on luonut myönteistä ilmapiiriä muiden tapahtumien avulla. Hallituksen jäsenet, ehkäpä tulevaisuuden päättäjät, ovat osallistuneet myös lukiolaisten liiton valtakunnalliseen toimintaan. Lukion perinteinen viihdekonsertti viimeisteltiin opiskelijavoimin ja se tarjottiin yleisölle ilmaiseksi Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi.
Helsingin Sanomien kuukausiliitteen toimittaja Lauri Malkavaara sai edesmenneeltä presidentti Mauno Koivistolta elämänohjeen, kun presidentti täytti 90 vuotta. Mielestäni se sopii ohjeeksi kaikille tämän kevään ylioppilaille.
”Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei itse siihen edes uskoisi. Sillä usein on käynyt niin, että uhkakuvat alkavat toteutua juuri sen takia, että niihin varaudutaan.”
Kiitän kaikkia opettajia, henkilökuntaa ja opiskelijoita kuluneesta lukuvuodesta. Touhua ja muutoksia riitti yllin kyllin. Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin. Uhkakuvat ovat säilyneet sata vuotta ennallaan. Kyllä se siitä!
Lämpimät onnittelut erityisesti kevään uusille ylioppilaille. Uskaltakaa lentää – siipenne kantavat toisin kuin Ikaroksella. Hyvää matkaa kohti omaa aurinkoanne!
Rentouttavaa kesää kaikille kouluyhteisön jäsenille ja yhteistyökumppaneille toivottaen, 3.6.2017
Vesa Vahtermo, rehtori
Toimintakertomus 2016-2017Kesäkuu 20179.5.2017