Euroopan unionin oikeus
Euroopan unionin oikeusjärjestelmän keskeisintä sisältöä ovat perussopimukset. Niistä viimeisin on 1.12.2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus.
Asetukset ovat EU-lakeja ja suoraan jäsenmaita jäsenyyden perusteella sitovaa oikeutta. Unionin oikeudella on etusija kansalliseen oikeuteen nähden. Jos jäsenvaltion oikeussäännös on ristiriidassa unionin oikeuden säännöksen kanssa, sovelletaan unionin oikeutta.
Direktiivit ovat lainsäädäntöohjeita, joiden vuoksi jäsenmaat ovat velvoitettuja muuttamaan kansallista oikeuttaan, mikäli se ei vastaa direktiivin vähimmäisvaatimuksia. Jäsenvaltiot muuntavat direktiivit omin lainsäädäntötoimin kansalliseksi oikeudeksi.
Päätökset ovat EU:n toimielinten ja tuomioistuimien antamia ratkaisuja, jotka sitovat päätöksen kohteena olevan asian asianosaisia, esimerkiksi yrityksiä. Unioni antaa lainsäädäntöä kilpailusääntöjen, euroalueen rahapolitiikan ja kauppapolitiikan alalla. Lainsäädännössä on painottunut kilpailuoikeus, tuotteiden laatu- ja turvallisuusmääräykset sekä kuluttajansuoja.

Lisäksi Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksillä ja ennakkoratkaisuilla on myös oikeutta luova vaikutus. Päätöksien myötä EU-oikeuteen on syntynyt sääntöjä esimerkiksi tavaroiden vapaata liikkuvuutta jäsenmaasta toiseen rajoittavista perusteista, joita on alettu noudattaa kirjoitetun oikeuden lisäksi. Myös unionia velvoittavat kansainväliset sopimukset luovat oikeuskäytäntöä. Jokainen Suomen kansalainen on samalla myös Euroopan unionin kansalainen, jolla on EU:n kansalaisen oikeudet.
Tehtävät:
- Selvitä jonkin sinua kiinnostavan direktiivin käsittely Suomen parlamentissa.
- Mitä oikeuksia sinulla on EU:n kansalaisena?