Perintö ja testamentti
Jäämistöoikeudelliset säännökset määräävät, mitä henkilön omaisuudelle tapahtuu hänen kuolemansa jälkeen.
Kuolinpesän hallinnon ensisijainen tarkoitus on pesän selvittäminen. Välittömästi perittävän kuoltua hänen asemansa siirtyy hänen perillisilleen kuolinpesän osakkaina. Heidän tulee ottaa pesä hallintaansa. Kuolinpesän osakkaat eivät lähtökohtaisesti vastaa henkilökohtaisesti vainajan veloista, vaan ne maksetaan kuolinpesän omaisuudella. Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset ja yleistestamentin saaja sekä leski ennen kuin hänen avio-oikeutensa mukainen osuus jäämistöstä määritellään osituksessa. Pesää voivat hallita joko osakkaat yhdessä tai tuomioistuimen määräämä pesänhoitaja, jos joku osakkaista sitä vaatii. Kun pesänselvittäjä on määrätty, kelpoisuus toimia kuolinpesän puolesta siirtyy osakkailta pesänselvittäjälle. Pesän osakkaat voivat välttää henkilökohtaisen vastuun pesän veloista luovuttamalla pesän pesänselvittäjän hallintoon.





Henkilön kuoleman jälkeen on pidettävä perunkirjoitus, jossa luetteloidaan vainajan sekä mahdollisen elossa olevan lesken varat ja velat. Kuolinpesän osakkaan, testamentin toimeenpanijan, pesänselvittäjän tai muun henkilön, jolla omaisuus on hoidettavana, tulee huolehtia perunkirjoituksen toimittamisesta. Perunkirjoituksen toimittavat kaksi uskottua miestä, jotka laativat perukirjan ja arvostavat omaisuuden. Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta. Perukirja tulee toimittaa vainajan asuinpaikan verotoimistoon yhden kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta.
Perinnönjako ja perimysjärjestys
Kun pesä on selvitetty, voidaan ryhtyä varsinaiseen perinnönjakoon. Ositukselle ja perinnönjaolle ei ole laissa määrätty mitään määräaikaa. Ositusta tai perinnönjakoa ei saa toimittaa, ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu. Perinnönjako voidaan toimittaa joko pesän osakkaiden sopimusjakona tai tuomioistuimen määräämän pesänjakajan toimitusjakona. Sopimusjako on kuitenkin pesän ensisijainen jakomuoto. Toimitusjako tulee kyseeseen esimerkiksi silloin, kun joku osakkaista sitä vaatii. Sopimusjaossa osakkaat voivat keskenään sopia jäämistön jakamisesta haluamallaan tavalla. Jako on siis mahdollinen myös perimyssäännöksistä poikkeavalla tavalla. Myös pesänjakajan on pyrittävä saamaan aikaan sopimus pesän osakkaiden välillä. Jos sopimusta ei kuitenkaan saada aikaan, pesä on jaettava lain määräämällä tavalla. Sen lähtökohtana on esineellinen tasajako, ts. jokaiselle osakkaalle on lähtökohtaisesti annettava osa kaikenlaisesta omaisuudesta.
Perillisaseman saamisen yleisenä edellytyksenä on se, että henkilö on elossa perittävän kuollessa. Perintökaari on laki, joka määrää sukulaisten oikeuden perintöön siten, että perinnönjättäjän sukulaiset on jaettu neljään perillisryhmään. Jos tietyssä ryhmässä ei ole perillistä, perintö siirtyy seuraavalle ryhmälle. Ryhmien sisäisessä sijaantulojärjestyksessä taas määrätään, ketkä ovat ennen perittävää kuolleen perillisen sijalla perimysjärjestyksessä. Perillisryhmillä on eräänlainen etusijajärjestys; mikäli ensimmäisestä ryhmästä löytyy yksikin perillinen, hän saa koko omaisuuden. Jos ensimmäisestä ryhmästä ei löydy ketään, seuraavan ryhmän perilliset ovat kaikki yhtälailla oikeutettuja perintöön.





Ensimmäisen perillisryhmän muodostavat perittävän rintaperilliset, joita ovat perittävän jälkeläiset. Perittävän lapset jakavat perinnön tasan keskenään ja heidän sijaansa tulevat heidän jälkeläisensä sukupolvittain. Jos jossakin rintaperillisten sukuhaarassa ei ole perillisiä, heidän osuutensa jaetaan tasan muiden sukuhaarojen hyväksi. Jos rintaperillisiä ei ole, puoliso perii. Lesken perimä omaisuus siirtyy hänen kuollessaan takaisin perittävän suvulle. Mitä kaukaisempi perillisryhmä, sitä suurempi perintövero. Samassa perillisryhmässä olevat perilliset saavat yhtä suuren osan perinnöstä, jollei testamentissa määrä toisin. Lähimmät perilliset ovat kuolleen rintaperillisiä, kaukaisimpia tädit ja sedät. Serkuilla ei ole enää perintöoikeutta. Perintö menee valtiolle, ellei perittävä ole tehnyt testamenttia, ja perittävällä ei ole elossa olevia läheisiä sukulaisia.
Perinnönjaon peruskaava menee niin, että perunkirjoituksessa selvitetään vainajan varat ja velat sekä myös mahdollisen puolison varat ja velat. Perinnönjaossa omaisuus jaetaan perillisten ja mahdollisten testamentinsaajien kesken. Jos perittävä oli naimisissa, ennen perinnönjakoa tehdään omaisuuden ositus tai omaisuuden erottelu, jos puolisoiden avio-oikeus on suljettu pois tai rajattu avioehdolla tai lahjakirjan tai testamentin määräyksellä. Sen jälkeen perilliset eli esimerkiksi vainajan lapset jakavat keskenään kuolinpesän omaisuuden.
Testamentti
Testamentilla voi vaikuttaa siihen, miten omaisuus jaetaan perintökaaren rajoissa. Testamentti on suositeltava, jos haluaa vaikuttaa siihen, kuka omaisuuden saa kuoleman jälkeen.Testamentilla voi jakaa vaikka koko omaisuutensa, mutta jos vainajalla on rintaperillisiä, heillä on oikeus saada lakiosansa, joka on puolet perintöosasta. Testamentti on määrämuotoinen oikeustoimi. Se on pääsääntöisesti tehtävä kirjallisesti kahden esteettömän todistajan läsnäollessa. Testamentin tekijä voi testamentilla siirtää haluamalleen henkilölle koko jäämistönsä tai määräosan siitä yleistestamentilla tai tietyn omaisuuden tai oikeuden erityistestamentilla. Omistusoikeustestamentilla omistus- ja käyttöoikeus siirtyvät samalle henkilölle, jolle määrätään myös perintövero. Käyttöoikeustestamentin saaja saa käyttää omaisuutta ja sen tuoton. Hän ei maksa perintöveroa. Omistusoikeus on toisella henkilöllä, joka maksaa perintöveron, jota käyttöoikeus pienentää. Avio-oikeuden voi sulkea pois lahjoituksella tai avioehtosopimuksella, tai testamentilla saadun omaisuuden osalta lahjakirjan tai testamentin määräyksellä.





Perinnönjako toisen aviopuolison kuoltua
Ennen perinnönjakoa laaditaan ositus, mikäli vainaja on ollut avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, eikä avio-oikeutta ole poissuljettu avioehtosopimuksella. Osituksessa puretaan puolisoiden eli vainajan ja lesken välinen aviovarallisuussuhde, ja määritellään perittävän osuus avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta sekä avio-oikeudesta vapaa omaisuus. Tästä muodostuu perittävän omaisuus, joka jaetaan perillisille. Tässä omaisuuden osituksessa puolisoiden kaikki omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Eloonjäänyt puoliso saa omaisuudesta puolet ja perilliset yhteensä toisen puolen. Omaisuuden osituksen jälkeen kukin perillinen voi lisäksi vaatia, että perillisten kesken toimitetaan perinnönjako.
Omaisuus jaetaan tällä tavoin tasan kuitenkin vain silloin, kun eloonjääneelle puolisolle kuuluu vähemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolle. Jos sen sijaan eloonjääneelle puolisolle kuuluu enemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolle, on eloonjääneellä puolisolla aina oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa itsellään. Mikäli kuolleelta puolisolta ei ole jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), eloonjäänyt puoliso perii koko kuolleen puolison omaisuuden, jos kuollut puoliso ei ollut testamentilla toisin määrännyt. Molempien puolisoiden kuoltua on viimeksi kuolleelta puolisolta jäänyt omaisuus jaettava pääsäännön mukaan tasan kummankin puolison perillisten kesken.
Tietyillä pesän osakkailla on erityisasema perinnönjaossa. Tällainen asema on perittävän leskellä, jolle on annettu oikeus hallita jäämistöä jakamattomana, kunnes joku perillisistä vaatii jakoa. Jakovaatimuksen jälkeen lesken jakamattomuussuoja muuttuu asumissuojaksi, jonka mukaan hän saa pitää puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn asunnon ja tavanomaisen koti-irtaimiston jakamattomana hallinnassaan.
Esimerkki 1: Matti ja Maija ovat avioliitossa keskenään ja heidän avioliittonsa purkautuu Matin kuoleman takia. Matin perillisinä ovat puolisoiden lapset A ja B. Matilla on omaisuutta 200 000 euron arvosta, Maijalla 100 000 euron arvosta. Tässä tapauksessa omaisuuden ositus toimitetaan siten, että Maija saa puolet yhteenlasketusta omaisuudesta (300 000 euroa) eli 150 000 euroa ja lapset A ja B yhteensä samoin 150 000 euroa. Toisin sanoen: koska tässä tapauksessa eloonjääneellä puolisolla, Maijalla, oli vähemmän omaisuutta kuin ensiksi kuolleella puolisolla, Matilla, puolisoiden omaisuus jaetaan tasan Maijan ja lasten A ja B kesken.
Esimerkki 2: Jos edellisessä esimerkissä avioliitto olisikin purkautunut Maijan eikä Matin kuoleman vuoksi, saa Matti pitää koko oman omaisuutensa (200 000 euroa) ja lapset A ja B saavat vain äidilleen Maijalle kuuluneen omaisuuden (100 000 euroa). Toisin sanoen: koska eloonjääneellä puolisolla, Matilla, oli enemmän omaisuutta kuin Maijalla, Matti saa pitää koko omaisuutensa itsellään eikä hänen tarvitse luovuttaa mitään omaisuudestaan lapsille A ja B. Edellä sanotun lisäksi eloonjääneelle puolisolle turvataan oikeus pitää hallinnassaan perheen yhteisenä kotina käytetty asunto ja siihen kuuluva asuntoirtaimisto, jos eloonjääneellä puolisolla ei ole omistuksessaan muuta, kodiksi sopivaa asuntoa.
Jos avioliitto purkautuu puolison kuoleman vuoksi, mutta kuolleelta puolisolta ei ole jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), eloonjäänyt puoliso perii koko kuolleen puolison omaisuuden, jos kuollut puoliso ei ollut testamentilla toisin määrännyt. Molempien puolisoiden kuoltua on viimeksi kuolleelta puolisolta jäänyt omaisuus jaettava pääsäännön mukaan tasan kummankin puolison perillisten kesken.
Tehtävät:
- Miten perukirja syntyy ja mikä on sen merkitys?
- Mitä tarkoitetaan rintaperillisellä ja lakiosalla?
- Millainen testamentti on pätevä?
- Akseli ja Bertta ovat avioliitossa. Akseli kuolee. Häneltä jää omaisuutta 80 000. Leskellä on 20 000. Puolisoilla ei ollut avioehtoa eikä vainaja ollut tehnyt testamenttia. Akselilta jäi yksi poika Carl ja aiemmin kuolleen tyttären kaksi lasta Diana ja Daniel. Miten tehdään ositus ja perinnönjako?
- Matti ja Anna elävät avioliitossa ja heillä on kaksi täysi-ikäistä lasta. Matilla on lisäksi yksi lapsi aiemmasta avioliitosta. Matin omaisuuden arvo on 60 000 euroa ja Annan omaisuuden 120 000 euroa. Aviopari asuu vuokra-asunnossa, eikä heillä kummallakaan ole velkaa. Heillä ei ole avioehtosopimusta, mutta he ovat tehneet keskenään testamentin, jonka mukaan he perivät toisensa puolison kuollessa. Miten omaisuus jaetaan ja minkälaisia oikeudellisia seikkoja jaossa tulee ottaa huomioon Matin kuoltua?
- Varakas liikemies Oiva Mäntynen asuu omistamassaan osakehuoneistossa vastavihityn aviovaimonsa Maaritin kanssa. Asunnon lisäksi Oivalla on muuta sijoitusomaisuutta. Maaritilla ei ole merkittävää omaa omaisuutta, eikä pari ole tehnyt avioehtosopimusta. Oivalla on edellisestä avioliitosta kaksi poikaa, Tuomo ja Martti, joihin hän ei juuri ole pitänyt yhteyttä. Lisäksi Oivalla on avioton lapsi Jaakko, jota hän on avustanut taloudellisesti mutta ei ole tunnustanut lapsekseen. Maaritilla puolestaan on edellisestä avioliitostaan tytär Liisa. Oiva laatii puolueettomien todistajien vahvistaman kirjallisen testamentin, jossa hän testamenttaa puolet omaisuudestaan puolisolleen Maaritille ja puolet Liisalle. Lisäksi hän määrää maksettavaksi Jaakolle vuosittain elatusmaksuja vastaavan summan. Muille lapsilleen Oiva ei jätä mitään, koska Tuomo asuu ulkomailla ja hänellä on kaiken lisäksi hyväpalkkainen EU-virka. Martti puolestaan on vankilaan tuomittu rikollinen, joka Oivan mielestä on menettänyt hänen luottamuksensa ja siten myös perintöoikeutensa. Miten omaisuus lain mukaan jaetaan, ja minkälaisia oikeudellisia seikkoja tulee ottaa huomioon Oivan yllättäen kuollessa tämän oltua vain puoli vuotta naimisissa Maaritin kanssa?
-
Ylioppilastehtävä (K2018) Mikko ja Johanna elävät avioliitossa, ja heillä on kaksi täysi-ikäistä lasta. Mikolla on lisäksi yksi lapsi aiemmasta avioliitosta. Mikon omaisuuden arvo on 100 000 euroa ja Johannan omaisuuden arvo 10 000 euroa. Aviopari asuu vuokra-asunnossa, eikä kummallakaan ole velkaa. Mikolla ja Johannalla ei myöskään ole avioehto sopimusta, mutta he ovat tehneet keskenään testamentin, jonka mukaan he perivät toisensa, jos puoliso kuolee. Miten omaisuus jaetaan, ja minkälaisia oikeudellisia seikkoja jaossa täytyy ottaa huomioon, jos Mikko kuolee ennen Johannaa?

