Rikosasiat

Ri­kos on ri­kos­lais­sa ran­gais­ta­vak­si mää­rät­ty teko. Ri­kok­seen tar­vi­taan aina teko ja te­ki­jä. Ri­kos­lain sää­tä­mi­sel­lä yh­teis­kun­ta pyr­kii jo en­nal­ta eh­käi­se­mään ri­kol­li­sek­si kat­so­maan­sa käyt­täy­ty­mis­tä. Tie­toi­suus ri­kos­lain vas­tai­ses­ta toi­mes­ta odo­tet­ta­vis­sa ole­vas­ta ran­gais­tuk­ses­ta on omi­aan es­tä­mään ri­kok­sia. Ih­mi­set vält­tä­vät te­ko­ja, jot­ka on sää­det­ty ran­gais­ta­vik­si. Yl­lyt­tä­mis­tä on se, että käs­kee, palk­kaa, kiu­saa tahi muu­ten ta­hal­lan­sa tai­vut­taa tai viet­te­lee tois­ta ri­kok­seen. Yl­lyt­tä­jä tuo­mi­taan ri­kok­ses­ta ikään kuin hän itse oli­si ol­lut te­ki­jä esi­mer­kik­si sil­loin kun tai­vu­tel­laan ri­kok­sen te­ki­jäk­si alle 15-vuo­ti­as hen­ki­lö, joka ei itse voi jou­tua ri­kos­vas­tuu­seen.

Ri­kol­li­nen teko voi syn­tyä ta­hal­li­ses­ti tai tuot­ta­muk­sel­li­ses­ti. Tuot­ta­muk­ses­ta voi­daan tuo­mi­ta ran­gais­tuk­seen ai­no­as­taan sil­loin, kun lais­sa on ni­men­o­mai­nen sään­nös, jon­ka mu­kaan teko on ri­kos tuot­ta­muk­sel­li­se­na­kin. Tuot­ta­muk­sel­li­nen teko tar­koit­taa huo­li­mat­to­muut­ta. Teko on huo­li­ma­ton, jos te­ki­jä oli­si voi­nut toi­mia huo­lel­li­ses­ti sil­lä ta­val­la, kuin olo­suh­teet edel­lyt­tä­vät, mut­ta hän ei niin teh­nyt.

Teon ta­hal­li­suut­ta ar­vi­oi­ta­es­sa kyse on sii­tä mitä ri­kok­sen te­ki­jä on teko­het­kel­lä ha­lun­nut saa­vut­taa tai miel­tä­nyt saa­vut­ta­van­sa.  Jos te­ki­jän tar­koi­tuk­se­na on ol­lut ai­kaan­saa­da ha­lut­tu seu­raus, kyse on sel­keim­mäs­tä ta­hal­li­suu­den la­jis­ta (ns. do­lus de­ter­mi­na­tus=tar­koi­tus­ta­hal­li­suus). Lä­hes yhtä sel­keä ti­lan­ne on myös se, kun te­ki­jä ei si­nän­sä ole pyr­ki­nyt saa­maan seu­raus­ta ai­kaan, mut­ta on var­muu­del­la ym­mär­tä­nyt näin ta­pah­tu­van (ns. do­lus di­rec­tus=var­muus­ta­hal­li­suus).  Ta­hal­li­suu­den alim­pa­na as­te­e­e­na te­ki­jä ei ta­voit­te­le seu­rauk­sen ai­heu­tu­mis­ta eikä myös­kään pidä sen syn­ty­mis­tä var­ma­na, mut­ta jon­ka hän on miel­tä­nyt sen to­den­nä­köi­sek­si seu­rauk­sek­si  (do­lus even­tu­a­lis=seu­raus­ta­hal­li­suus).

Pää­sään­töi­ses­ti ri­kok­set voi­daan ja­kaa asi­an­o­mis­ta­ja­ri­kok­siin ja vi­ral­li­sen syyt­teen alai­siin ri­kok­siin. Asi­an­o­mis­ta­ja­ri­kos tar­koit­taa sitä, että asi­an­o­mis­ta­jal­la on aloi­te­oi­keus syyt­teen nos­ta­mi­sen suh­teen. Asi­an­o­mis­ta­ja­ri­kok­sen vas­ta­koh­ta on vi­ral­li­sen syyt­teen alai­nen ri­kos, jos­ta vi­ral­li­nen syyt­tä­jä voi oma-aloit­tei­ses­ti, il­man asi­an­mis­ta­jan myö­tä­vai­ku­tus­ta nos­taa syyt­teen. Esi­mer­kik­si ilki­val­ta on asi­an­o­mis­ta­ja­ri­kos ell­ei teko koh­dis­tu ylei­seen jär­jes­tyk­seen. Mui­ta asi­an­o­mis­ta­ja­ri­kok­sia ovat mm: nä­pis­tys, kun­ni­an­louk­kaus, koti­rau­han rik­ko­mi­nen, sala­kat­se­lu ja te­ki­jän­oi­keus­ri­kos. Suu­rin osa ri­kok­sis­ta on vi­ral­li­sen syyt­teen alai­sia, eli niis­sä po­lii­si voi tut­kia nii­tä ja syyt­tä­jä syyt­tää niis­tä, vaikk­ei asi­an­o­mis­ta­ja vaa­di niis­tä ran­gais­tus­ta kos­ka ns. ylei­nen etu vaa­tii ri­kok­sen tut­ki­mi­sen.

Ri­kok­ses­ta epäil­tyä kut­su­taan oi­keu­des­sa vas­taa­jak­si ja ri­kok­sen uh­ria asi­an­o­mis­ta­jak­si. Ri­kos­pro­ses­sis­sa po­lii­sin teh­tä­vä­nä on suo­rit­taa esi­tut­kin­ta ja syyt­tä­jä te­kee esi­tut­kin­nan jäl­keen pää­tök­sen vas­taa­jan syyt­tä­mi­ses­tä tai syyt­tä­mät­tä­jät­tä­mis­pää­tök­sen.

Po­lii­sin teh­tä­vä­nä on suo­rit­taa esi­tut­kin­ta sekä epäil­lyn kiin­ni­otto.

Mi­kä­li syyt­tä­jä te­kee syyt­tä­mis­pää­tök­sen, hän lä­het­tää haas­te­ha­ke­muk­sen oi­keu­del­le. Haas­te­mies­ten teh­tä­vä­nä on huo­leh­tia sii­tä että vas­taa­ja, asi­an­o­sai­set ja to­dis­ta­jat saa­vat tie­don oi­keu­den­käyn­nis­tä ja oi­keu­den­käy­ti­a­si­a­kir­jat. Ri­kos­a­si­aa voi­daan myös en­nen oi­keu­den­käyn­tiä so­vi­tel­la. Ri­kok­sen te­ki­jä ja uhri voi­vat so­pia ri­kok­sen ai­heut­ta­mien va­hin­ko­jen kor­vaa­mi­ses­ta. So­vit­te­lus­ta huo­li­mat­ta asi­an kä­sit­te­ly voi var­sin­kin va­ka­vis­sa ri­kok­sis­sa joh­taa oi­keu­den­käyn­tiin.

Ri­kos­a­si­an oi­keu­den­käyn­nis­sä sel­vi­te­tään, onko epäil­ty/vas­taa­ja syyl­lis­ty­nyt ri­kok­seen. Oi­keu­den­käyn­nis­sä pää­te­tään myös mil­lai­nen ran­gais­tus syyl­li­sel­le te­os­taan mää­rä­tään. Oi­keus­mi­nis­te­ri­ön si­vuil­ta ”Ri­kos­ju­tun kä­sit­te­ly kär­jä­jäoi­keu­des­sa” löy­tyy lisä­tie­toa. Ohei­nen You­Tu­be -vi­deo ”Sata­kun­nan kä­rä­jä­oi­keus” esit­te­lee ly­hy­es­ti mitä oi­keu­des­sa ta­pah­tu.

Teh­tä­vä: etsi so­pi­va ran­gais­tus

Käy­tä hy­väk­se­si Fin­lex -tie­to­kan­taa  ja etsi seu­raa­viin te­koi­hin so­pi­va ri­kos­ni­mi­ke, ri­kok­sen tun­nus­mer­kis­tö, ri­kok­ses­ta lain mu­kaan tuo­mit­ta­va ran­gais­tus ja ar­vi­oi ran­gais­tuk­sen koh­tuul­li­suut­ta.

Esi­merk­ki pa­hoin­pi­te­lyn ja tör­ke­än pa­hoin­pi­te­lyn mää­rit­te­lys­tä ri­kos­lais­sa.

1. Oman syn­ty­mä­vuo­den muut­ta­mi­nen hen­ki­löl­li­syys­to­dis­tuk­seen. (Link­ki.)
2. Ra­han vää­ren­tä­mi­nen. (Link­ki.)
3. Hy­vän ys­tä­vän luot­to­kor­tin käyt­tä­mi­nen il­man lu­paa. (Link­ki.)
4. Au­ton aja­mi­nen yh­den pro­mil­len hu­ma­las­sa. (Link­ki.)
5. Al­ko­ho­li­juo­mien myy­mi­nen ala­i­käi­sel­le. (Link­ki.)
6. Sa­dan kilo­met­rin tun­ti­no­peu­del­la aja­mi­nen jul­ki­sel­la tiel­lä, jos­sa on 60 kilo­met­rin no­peus­ra­joi­tus. (Link­ki.)
7. Va­leh­te­le­mi­nen to­dis­ta­ja­na oi­keu­des­sa. (Link­ki.)
8. Ti­la­taan verk­ko­kau­pas­ta ka­ve­rin hen­ki­lö­tie­doil­la ta­va­raa tai ote­taan pika­vip­pe­jä ka­ve­rin ni­mis­sä. (Link­ki.)

Min­kä vuok­si it­sek­ri­mi­noin­ti­suo­ja ei päde po­lii­sin pu­hal­lus­ko­kees­sa?

Teh­tä­vä: Ovat­ko seu­raa­vat väit­tä­mät tot­ta vai ta­rua? Pe­rus­te­le vas­tauk­se­si.
a) Pörs­si­y­ri­tyk­sen hyvä­tu­loi­nen joh­ta­ja ajaa rei­pas­ta yli­no­peut­ta. Vie­res­sä is­tu­va työn­te­ki­jä va­roit­taa yli­no­peu­des­ta kos­ka on itse saa­nut sa­mas­sa pai­kas­sa 500 eu­ron sa­kot. Joh­ta­ja sa­noo että ei huol­ta kyl­lä hä­nel­lä on va­raa mak­saa 500 eu­ron sa­kot.
b) 20 vuo­ti­as nuo­ri jou­tuu ensi ker­taa oi­keu­teen syy­tet­ty­nä pa­hoin­pi­te­lys­tä ja hän to­te­aa ka­ve­reil­leen, että kos­ka hän on nuo­ri ri­kok­sen­te­ki­jä, hän­tä ei tuo­mi­ta lain­kaan.
c) Elin­kau­ti­nen van­keus­ran­gais­tus tar­koit­taa Suo­mes­sa 12 vuot­ta.
d) Syyt­tä­jä voi jät­tää nos­ta­mat­ta syyt­teen ri­kok­ses­ta, vaik­ka oli­si ta­pah­tu­nut lain­vas­tai­nen teko.

Ri­kos­oi­keus­ta­pauk­sen rat­kai­se­mi­nen.

Ri­kok­ses­ta tuo­mit­ta­via ran­gais­tuk­sia ovat sak­ko, yh­dys­kun­ta­pal­ve­lu, eh­dol­li­nen van­keus­ran­gais­tus, eh­do­ton van­keus­ran­gais­tus val­von­ta­ra­gais­tus ja nuo­ri­so­ran­gais­tus.  Muis­ta seu­raa­muk­sis­ta kuin sa­kos­ta tu­lee mer­kin­tä ri­kos­re­kis­te­riin. Las­ten kans­sa työs­ken­te­le­mään pyr­ki­vät jou­tu­vat esit­tä­mään työn­an­ta­jal­le ri­kos­taus­ta­ot­teen jo­hon on mer­kit­ty tie­dot lap­siin koh­dis­tu­vis­ta ri­kok­sis­ta, va­ka­vis­ta väki­val­ta­ri­kok­sis­ta, sek­su­aa­li­ri­kok­sis­ta ja huu­maus­aine­ri­kok­sis­ta.

Nuo­re­na ri­kok­sen­te­ki­jä­nä pi­de­tään 15-21 vuo­ti­as­ta hen­ki­löä. Va­hin­gon­kor­vaus­vel­vol­li­suus ei rii­pu sii­tä, onko ri­kok­sen­te­ki­jä tuo­mit­tu ran­gais­tuk­seen. Te­ki­jä jou­tuu kor­vaa­maan ri­kok­sel­la ai­heut­ta­man­sa va­hin­gon. Va­hin­gon­kor­vaus­vel­vol­li­suus kos­kee myös alle 15 -vuo­ti­as­ta.

In­ter­ne­tin myö­tä eri­lai­set lait­to­muu­det ovat li­sään­ty­neet. Usein ei edes ym­mär­re­tä, että ol­laan te­ke­mäs­sä tai teh­ty jo­kin ri­kos.

Tes­taa tie­to­si ri­kot­ko la­kia ne­tis­sä toi­mies­sa­si!

Lait­to­muu­det ne­tis­sä ovat yleis­ty­neet vii­me vuo­si­na.

Kä­rä­jä­oi­keu­den tuo­mi­on ja va­hin­gon­kor­vauk­sen li­säk­si ri­kok­sen­te­ki­jäl­le voi tul­la myös mui­ta ran­gais­tus­seu­raa­muk­sia ku­ten me­net­tä­mis­seu­raa­muk­set, tur­vaa­mis­toi­men­pi­teet, lii­ke­toi­min­ta­kiel­to ja lä­hes­ty­mis­kiel­to.

To­dis­ta­mi­nen on kan­sa­lais­vel­vol­li­suus. To­dis­ta­ja saa kir­jal­li­sen kut­sun oi­keu­teen ja hä­nen on saa­vut­ta­va oi­keu­teen kut­sus­sa mai­nit­tu­na ai­ka­na. Jos to­dis­ta­ja ei saa­vu oi­keu­teen eikä hä­nel­lä ole hy­väk­syt­tä­vää syy­tä pois­sa­o­loon­sa, hä­nen on mak­set­ta­va uhka­sak­ko, jon­ka mää­rä on mai­nit­tu kut­sus­sa. To­dis­ta­ja voi­daan myös mää­rä­tä tuo­ta­vak­si omal­la kus­tan­nuk­sel­laan oi­keu­teen, jol­loin po­lii­si voi ot­taa hä­net säi­löön oi­keu­teen tuo­mis­ta var­ten. To­dis­ta­jan on ker­rot­ta­va oi­keu­des­sa kaik­ki, mitä hän tie­tää kä­si­tel­tä­väs­tä asi­as­ta. To­dis­ta­jan on pu­hut­ta­va tot­ta. Jos to­dis­ta­jan ha­vai­taan poi­ken­neen to­tuu­des­ta tai sa­lan­neen jo­ta­kin, hän jou­tuu itse syyt­tee­seen pe­rät­tö­mäs­tä lau­su­mas­ta. Sii­tä tuo­mi­taan yleen­sä van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Teh­tä­viä:
1. Mit­kä ovat ri­kok­sen tun­nus­mer­kit?
2. Mitä tar­koi­te­taan asi­an­o­mis­ta­ja­ri­kok­sil­la?
3. Mikä on lau­ta­mies­ten roo­li suo­ma­lai­ses­sa oi­keus­lai­tok­ses­sa? Poh­di roo­lia puo­les­ta ja vas­taan.
4. Mitä tar­koit­ta­vat syyn­ta­kei­suus ja ri­kos­oi­keu­del­li­nen vas­tuun­a­lai­suus?
5. Mil­loin oi­keu­den­vas­tai­nen teko voi olla hy­väk­syt­tä­vis­sä?

6. 14-vuo­ti­as Pasi, 16-vuo­ti­as Jark­ko ja 18-vuo­ti­as Tuo­mas ovat kau­pun­gil­la ja ihai­li­vat pik­ku­ka­dul­la si­jait­se­van elekt­ro­niik­ka­liik­keen ik­ku­nas­sa ole­via di­gi­taa­li­ka­me­roi­ta. Tuo­mas ei voi vas­tus­taa kiu­saus­ta ja käs­kee Pa­sia ot­ta­maan ki­ven ja rik­ko­maan kau­pan näy­te­ik­ku­nan. Pa­sin vas­tus­tel­les­sa Jark­ko ot­taa hän­tä rin­nuk­sis­ta kiin­ni ja vaa­tii toi­mi­maan. Lo­pul­ta Pasi rik­koo ik­ku­nan, ja po­jat ot­ta­vat ka­me­rat it­sel­leen. Po­jat jää­vät kui­ten­kin kiin­ni. Ar­vi­oi poi­kien toi­min­nan oi­keu­del­li­sia seu­rauk­sia.

7. 17-vuo­ti­as lu­ki­o­lai­nen A viet­ti ko­to­naan il­taa 18-vuo­ti­aan tyt­tö­ys­tä­vän­sä B:n ja luok­ka­to­ve­rei­den­sa C:n ja D:n kans­sa. Kos­ka hä­nen van­hem­pan­sa ei­vät ol­leet pai­kal­la, hän tar­jou­tui il­lan päät­ty­es­sä vie­mään ys­tä­vän­sä au­tol­la näi­den ko­tei­hin. A oli naut­ti­nut run­saas­ti al­ko­ho­lia. C ja D kiel­täy­tyi­vät läh­te­mäs­tä hä­nen kyy­tiin­sä, mut­ta B etsi A:n isän tas­kus­ta tä­män au­ton avai­met, an­toi ne A:lle ja läh­ti tä­män mat­kaan. Au­ton omis­ti isän työn­an­ta­ja, mut­ta isä oli mer­kit­ty re­kis­te­riin au­ton hal­ti­jak­si. Ajet­tu­aan jon­kin ai­kaa A oli nä­ke­vi­nään koi­ran ryn­tää­vän au­ton eteen, jol­loin hän me­net­ti au­ton hal­lin­nan ja tör­mä­si her­ra X:n omis­ta­maan hen­ki­lö­au­toon sil­lä seu­rauk­sel­la, että mo­lem­mat au­tot vau­ri­oi­tui­vat pa­hoin ja B, joka ei käyt­tä­nyt tur­va­vyö­tä, louk­kaan­tui lie­väs­ti kas­voi­hin. Ar­vi­oi ta­paus­ta oi­keu­del­li­ses­ti.