Oikeustoimien tekeminen

Teem­me so­pi­muk­sia, eli oi­keus­toi­mia, päi­vit­täin. So­pi­muk­sen te­ke­mi­ses­tä sää­de­tään oi­keus­toi­mi­lais­sa. Kaup­pa­la­kia so­vel­le­taan kah­den yk­si­tyis­hen­ki­lön te­ke­män ir­tai­men omai­suu­den kaup­paan. Va­hin­gon­kor­vaus­lais­sa sää­de­tään va­hin­gon­ai­heut­ta­jan kor­vaus­vas­tuus­ta ja kor­vat­ta­vas­ta va­hin­gos­ta. Te­ki­jän­oi­keus­laki suo­jaa luo­van työn te­ki­jän oi­keuk­sia te­ok­seen­sa.

Yh­teis­kun­nan pe­rus­ta­na on yh­teis­toi­min­ta. Oi­keus­sub­jek­tit, siis luon­nol­li­set hen­ki­löt ja ju­ri­di­set hen­ki­löt, voi­vat luo­da it­sel­leen vel­vol­li­suuk­sia ja oi­keuk­sia toi­si­aan koh­taan eri­lai­sil­la so­pi­muk­sil­la. So­pi­mus on siis OI­KEUS­TOI­MI, eli teko tai tah­don­il­mai­su, jol­la on oi­keu­del­li­sia vai­ku­tuk­sia.

• kak­si­puo­li­set oi­keus­toi­met edel­lyt­tä­vät vas­ta­puo­len myö­tä­vai­ku­tus­ta (esim. avio­liit­to, asun­to­kaup­pa tai työ­so­pi­mus)
• yksi­puo­li­sis­sa oi­keus­toi­mis­sa riit­tää yh­den osa­puo­len tah­don­il­mai­su ( esim. irti­sa­no­mi­nen, tes­ta­ment­ti tai pe­rin­nös­tä luo­pu­mi­nen)
• oi­keus­toi­mi voi olla vas­tik­keel­li­nen (kaup­pa­hin­ta) tai vas­tik­kee­ton (lah­ja)

SO­PI­MUS on kah­den osa­puo­len vä­li­nen oi­keus­toi­mi ja so­pi­mus­suh­de muo­dos­tuu yleen­sä tar­jouk­ses­ta ja sitä vas­taa­vas­ta hy­väk­sy­väs­tä vas­tauk­ses­ta. So­pi­muk­sen syn­nyl­le on sää­det­ty eräi­tä ylei­siä eh­to­ja. So­pi­mus­va­pau­den peri­aate tar­koit­taa sitä, että osa­puo­let voi­vat itse päät­tää sol­mi­vat­ko he so­pi­muk­sia, ke­nen kans­sa he sol­mi­vat so­pi­muk­sia ja mil­lai­sia so­pi­muk­sia he sol­mi­vat. Muo­to­va­pau­den peri­aate tar­koit­taa sitä, että so­pi­muk­sen si­to­vuu­den edel­ly­tyk­se­nä ei yleen­sä ole mää­rä­tyn muo­don nou­dat­ta­mi­nen.

Suul­li­nen so­pi­mus on yhtä pä­te­vä kuin kir­jal­li­nen­kin, jos lais­sa ei ole erik­seen sää­det­ty tie­tyl­le so­pi­muk­sel­le mää­rä­muo­toa. Suul­li­sen so­pi­muk­sen ole­mas­sa­oloa voi olla kui­ten­kin vai­kea to­dis­taa. Tä­män vuok­si joil­le­kin ”tär­keil­le” so­pi­muk­sil­le on an­net­tu lais­sa eri­lai­sia muo­to­vaa­ti­muk­sia. Kir­jal­li­nen ja si­to­va so­pi­mus syn­tyy myös sil­loin, kun osa­puo­let so­pi­vat jo­ta­kin esi­mer­kik­si säh­kö­pos­tin tai teks­ti­vies­tien vä­li­tyk­sel­lä.

So­pi­muk­sis­sa voi olla pa­kot­ta­via sään­nök­siä, joil­la on tar­koi­tus suo­ja­ta hei­kom­paa osa­puol­ta. Kun so­pi­mi­nen toi­sin on kiel­let­ty, ei toi­nen osa­puo­li (esim. yri­tys) voi kayt­tää hy­väk­seen ase­maan­sa vah­vem­pa­na so­pi­mus­kump­pa­ni­na. Vai­ke­ne­mi­nen tar­koit­taa yleen­sä hyl­kää­mis­tä, ell­ei päin­vas­tai­ses­ta me­net­te­lys­tä ole osa­puol­ten kans­sa so­vit­tu. Poik­keuk­se­na esi­mer­kik­si kir­ja­ker­ho­jen jä­se­nyys­eh­dois­sa on so­vit­tu pa­laut­ta­mis­oi­keu­des­ta juu­ri toi­sin­päin, pos­ti­lä­he­tyk­sen saa­jal­ta edel­ly­te­tään ak­tii­vis­ta toi­min­taa.

Jos­kus tosi­a­si­al­li­nen käyt­täy­ty­mi­nen saa ai­kaan so­pi­muk­sen, vaik­ka sii­tä ei so­vi­ta suul­li­ses­ti tai kir­jal­li­ses­ti. Näin käy esi­mer­kik­si sil­loin, kun mat­kus­tam­me jul­ki­sel­la kul­ku­neu­vol­la tai py­sä­köim­me mak­sul­li­sel­le py­sä­köin­ti­a­lu­eel­le tai asi­oim­me au­to­maa­tin kans­sa. Kun toi­mim­me tie­tyl­lä ta­val­la si­tou­dum­me tie­tyn vel­voit­teen suo­rit­ta­mi­seen (mak­sa­maan li­pun, py­sä­köin­ti­mak­sun…).

Ku­vaa­ja so­pi­muk­sen syn­ty­mi­ses­tä.

Oi­keus­toi­men, esi­mer­kik­si so­pi­muk­sen, PÄ­TE­MÄT­TÖ­MYYS voi ai­heu­tua mo­nes­ta eri syys­tä ku­ten ohei­ses­ta ku­vaa­jas­ta käy ilmi.

Ku­vaa­ja oi­keus­toi­men pä­te­mät­tö­myy­den syis­tä.

OI­KEUS­KEL­POI­SUU­DEL­LA tar­koi­te­taan sitä kuka voi olla oi­keuk­sien hal­ti­ja? Kuka siis voi omis­taa jo­ta­kin tai ke­nel­lä voi olla saa­mis­ta jol­ta­kin? Kuka voi olla vel­kaa? Oi­keu­det ja vel­vol­li­suu­det kuu­lu­vat oi­keus­sub­jek­teil­le, joi­ta ovat:

• kaik­ki luon­nol­li­set hen­ki­löt = ih­mi­set
• ”kei­no­te­koi­nen hen­ki­lö” = oi­keus­hen­ki­lö, yk­si­tyis­oi­keu­del­li­nen (esim. osa­ke­yh­tiö, re­kis­te­röi­ty yh­dis­tys, sää­tiö) tai jul­kisoi­keu­del­li­nen (val­tio, kun­nat, seu­ra­kun­nat)

Luon­nol­li­sen hen­ki­lön oi­keus­kel­poi­suus al­kaa syn­ty­mäs­tä ja päät­tyy kuo­le­maan. Oi­keus­hen­ki­löis­tä pi­de­tään vi­ral­lis­ta re­kis­te­riä ja se ”syn­tyy” re­kis­te­riin mer­kit­tä­es­sä ja ”kuo­lee” re­kis­te­ris­tä pois­tet­ta­es­sa (esim. kaup­pa­re­kis­te­ri).

Kun lap­si syn­tyy elä­vä­nä, hän siis saa­vut­taa oi­keus­kel­poi­suu­den sii­tä riip­pu­mat­ta, kuin­ka kau­an hän elää. Pe­rin­tö­oi­keu­del­li­se­na esi­merk­kiä voi­daan tar­kas­tel­la ta­paus­ta, jos­sa äiti kuo­lee syn­ny­tyk­ses­sä ja pian tä­män jäl­keen myös lap­si me­neh­tyy. Jos lap­si on elä­nyt edes het­ken pi­dem­pään kuin äiti, hän pe­rii äi­tin­sä. Lap­si puo­les­taan jät­tää pe­rin­nön omil­le pe­ril­li­sil­leen. Pe­rin­tö voi men­nä si­ten lap­sen isäl­le, vaik­ka isä oli­si vii­mei­nen hen­ki­lö, jol­le äiti oli­si ha­lun­nut pe­rin­nön me­ne­vän.

Te­ki­jän­oi­keus suo­jaa luo­vaa työ­tä. Te­ki­jän­oi­keus syn­tyy kun teos teh­dään. Teos on it­se­näi­nen ja oma­pe­räi­nen te­ki­jän­sä hen­ki­sen luo­mis­työn tu­los. Te­ki­jän­oi­keus­lais­sa on esi­mer­kin­o­mai­nen lu­et­te­lo te­ok­sis­ta. Te­ok­sen te­ki­jäl­lä on yk­sin­oi­keus mää­rä­tä te­ok­sen­sa käy­tös­tä. Lail­li­ses­ti jul­kis­te­tus­ta te­ok­ses­ta saa il­man oi­keu­den­hal­ti­jan lu­paa val­mis­taa muu­ta­man (2-4) kap­pa­leen yk­si­tyi­seen käyt­töön.

Esi­mer­kik­si tie­to­ver­kois­sa lu­vat­to­mas­ti ja­os­sa ole­van mp3-mu­siik­ki­kap­pa­leen la­taa­mi­nen In­ter­ne­tis­tä tai pi­raat­ti-le­vyn ko­pi­oin­ti omaan yk­si­tyi­seen käyt­töön on kiel­let­tyä. Lait­to­mas­ta läh­tees­tä ko­pi­oin­nin seu­rauk­se­na voi olla kor­vaus­vas­tuu, mi­kä­li ko­pi­oi­ja on tien­nyt tai hä­nen oli­si pi­tä­nyt tie­tää, että ko­pi­oi­tu ai­neis­to on saa­tet­tu ylei­sön saa­ta­viin lu­vat­to­mas­ti.

Tes­taa tie­to­si te­ki­jän­oi­keuk­sis­ta!

OI­KEUS­TOI­MI­KEL­POI­SUU­DEL­LA tar­koi­te­taan oi­keus­sub­jek­tin kel­poi­suut­ta ryh­tyä itse sel­lai­siin toi­miin, joil­la voi olla oi­keu­del­lis­ta mer­ki­tys­tä. Siis kuka voi teh­dä so­pi­muk­sia (kak­si­puo­li­nen oi­keus­toi­mi) tai tah­don­il­mauk­sia (yksi­puo­li­nen oi­keus­toi­mi)?

• luon­nol­li­nen hen­ki­lö saa­vut­taa toi­min­ta­kel­poi­suu­den täyt­tä­es­sään 18 vuot­ta
• oi­keus­hen­ki­lö on sa­man­ai­kai­ses­ti sekä oi­keus­kel­poi­nen, että oi­keus­toi­mi­kel­poi­nen, usein oi­keus­hen­ki­lön puo­les­ta toi­mi­vat sen asi­oi­ta hoi­ta­vat luon­nol­li­set hen­ki­löt
• oi­keus­toi­min­ta­kel­poi­suus on dy­naa­mi­nen, se on ky­kyä pe­rus­taa, muut­taa tai ku­mo­ta oi­keus­suh­tei­ta

Kun oi­keus­toi­men te­ke­mi­nen ha­lu­taan an­taa jol­le­kin muul­le, se teh­dään VAL­TUU­TUK­SEL­LA (yk­si­löi­ty val­ta­kir­ja, avoin asi­an­ajo­val­ta­kir­ja). Val­tuu­te­tun val­tuut­ta­jan ni­mis­sä te­ke­mä oi­keus­toi­mi si­too val­tuut­ta­jaa niin kuin hän oli­si itse sen teh­nyt. Mut­ta esi­mer­kik­si avio­lii­ton sol­mi­mi­nen ja työ­so­pi­muk­sen te­ke­mi­nen työn­te­ki­jä­nä edel­lyt­tä­vät hen­ki­lö­koh­tai­suut­ta.

• oi­keus­toi­mi­kel­poi­suu­den to­teu­tu­mi­sek­si voi­daan mää­rä­tä täy­si-ikäi­sel­le hen­ki­löl­le edun­val­vo­ja, joka an­taa oh­jei­ta ja tu­kea esim. sai­raal­le hen­ki­löl­le
• mi­kä­li täy­si-ikäi­nen ei ky­ke­ne huo­leh­ti­maan omis­ta asi­ois­taan, voi­daan hä­nen toi­min­ta­kel­poi­suut­taan ra­joit­taa kä­rä­jä­oi­keu­den pää­tök­sel­lä
• tuo­mi­o­is­tuin voi myös ju­lis­taa hen­ki­lön va­jaa­val­tai­sek­si

Oi­keu­del­li­ses­ti VA­JAA­VAL­TAI­NEN on

1. ala­i­käi­nen, eli alle 18-vuo­ti­as hen­ki­lö
2. täy­si-ikäi­nen, joka on ju­lis­tet­tu va­jaa­val­tai­sek­si

Huom!

Va­jaa­val­tai­nen saa teh­dä ta­van­o­mai­sia ja mer­ki­tyk­sel­tään vä­häi­siä oi­keus­toi­mia, hän saa mää­rä­tä sii­tä, mitä omal­la työl­lään on an­sain­nut sekä 15 vuot­ta täyt­tä­nyt saa työn­te­ki­jä­nä itse teh­dä sekä irti­sa­noa ja pur­kaa työ­so­pi­muk­sen.

EDUN­VAL­VO­JA te­kee oi­keus­toi­met va­jaa­val­tai­sen puo­les­ta

1. ala­i­käi­sen edun­val­vo­ji­na toi­mi­vat hä­nen huol­ta­jan­sa eli hä­nen van­hem­pan­sa
2. täy­si-ikäi­sen edun­val­vo­ja­na on hen­ki­lö jon­ka tuo­mi­o­is­tuin on teh­tä­vään mää­rän­nyt tai jon­ka asi­an­o­mai­nen on it­sel­leen mää­rän­nyt edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­sen no­jal­la

OI­KEU­DEL­LI­SEL­LA VAS­TUUN­A­LAI­SUU­DEL­LA tar­koi­te­taan vas­tuu­ta te­ko­jen seu­rauk­sis­ta.

• va­jaa­val­tai­nen voi jou­tua VA­HIN­GON­KOR­VAUS­VAS­TUU­SEEN ai­heut­ta­mas­taan va­hin­gos­ta, va­hin­gon­kor­vaus­lais­sa ei ole si­to­vaa ala­ikä­ra­jaa ala­i­käi­sen kor­vaus­vas­tuul­le
• va­jaa­val­tai­nen on myös vas­tuus­sa te­ke­mäs­tään ri­kok­ses­ta, niin että 15 vuot­ta täyt­tä­nyt­tä voi­daan ran­gais­ta ri­kok­ses­ta ja sitä nuo­rem­piin voi­daan koh­dis­taa vain las­ten­suo­je­lu­toi­men­pi­tei­tä, ri­kos­oi­keu­del­li­nen vas­tuu edel­lyt­tää syyn­ta­kei­suut­ta eli sel­lais­ta hen­kis­tä kyp­syyt­tä ja ti­laa, joka hen­ki­löl­lä tu­lee olla, jot­ta hä­net voi­tai­siin tuo­mi­ta ran­gais­tuk­seen ri­kok­ses­ta jos­ta lais­sa on sää­det­ty ran­gais­tus

Vas­tuu­ikä­ra­jat

Vas­tuu­ikä­ra­jat ku­vaa­ja­na.

YO teh­tä­vä K2012

Teh­tä­vät (1-8):

1. Mi­ten hen­ki­lön oi­keu­del­li­nen toi­mi­val­ta ja –vas­tuu muut­tu­vat iän myö­tä?
2. Mitä eroa on luon­nol­li­sel­la hen­ki­löl­lä ja oi­keus­hen­ki­löl­lä? Anna esi­merk­ke­jä.
3. Mitä tar­koi­te­taan muo­to­mää­räyk­sel­lä? Ker­ro esi­merk­ke­jä.
4. Mik­ko (15 v.) on ah­ke­roi­nut koko ke­sän man­sik­ka-ajan man­sik­ka­pel­lol­la ja eh­ti­nyt saa­da palk­kaa 1 000 eu­roa. Heti man­sik­ka-ajan pää­tyt­tyä hä­nel­lä on rip­pi­juh­lat ja su­ku­lai­sil­ta ker­tyy Mi­kon kas­saan toi­set 1 000 eu­roa. Nyt Mik­ko päät­tää to­teut­taa haa­veen­sa ja os­taa it­sel­leen ke­vyt­moot­to­ri­pyö­rän. Ys­tä­väl­li­nen myy­jä esit­te­lee Mi­kol­le eri mal­le­ja, ja Mik­ko pää­tyy erää­seen ja­pa­ni­lai­seen pyö­rään, joka to­sin mak­saa 2 500 eu­roa. Mik­ko ker­too myy­jäl­le, että hän oli saa­mas­sa tu­tul­ta man­sik­ka­ti­lal­ta vie­lä vii­kon hom­man pen­sas­mus­ti­koi­den kyp­syt­tyä ja an­sait­se­van­sa täl­lä työl­lä puut­tu­vat 500 eu­roa. Kau­pat teh­dään niin, että Mik­ko mak­saa heti 2 000 eu­roa ja muu­ta­man vii­kon ku­lut­tua 500 eu­roa. Kun Mik­ko ajaa pyö­rän ko­tiin, van­hem­mat her­mos­tu­vat asi­as­ta ja vaa­ti­vat kau­pan pur­ka­mis­ta lait­to­ma­na. Mitä asi­oi­ta pi­täi­si ot­taa huo­mi­oon poh­dit­ta­es­sa Mi­kon pyö­rä­kau­pan lail­li­suut­ta ja mah­dol­li­suut­ta pur­kaa kaup­pa?
5. Mikä on maist­raat­ti? Mitä pal­ve­lui­ta se tuot­taa?
6. Mil­loin oi­keus­toi­mi on pä­te­mä­tön?
7. In­si­nöö­ri Pek­ka Nie­mi­nen sopi pu­he­li­mit­se van­han au­ton­sa myyn­nis­tä ka­ve­ril­leen Ris­tol­le. Hin­nak­si so­vit­tiin 1000 eu­roa. Asi­as­ta kuul­tu­aan hä­nen säh­ly­ka­ve­rin­sa Kal­le Vir­ta­nen tar­jo­si 1100 eu­roa sa­mas­ta au­tos­ta. Pek­ka ilah­tui Kal­len tar­jouk­ses­ta ja kaup­pa­kir­ja teh­tiin heti. Ris­to piti oi­keuk­sis­taan kiin­ni. Mit­kä hä­nen oi­keu­ten­sa ovat täs­sä asi­as­sa?
8. Oi­keus­toi­mi voi olla yksi­puo­li­nen tai kak­si­puo­li­nen, vas­tik­keel­li­nen tai vas­tik­kee­ton, va­paa­muo­toi­nen tai mää­rä­muo­toi­nen. Mi­ten nämä ero­a­vat toi­sis­taan. Anna jo­kai­ses­ta esi­merk­ki.
9. So­pi­mus­va­pau­den vuok­si useim­mat asi­at voi so­pia myös suul­li­sel­la so­pi­muk­sel­la. Mik­si on kui­ten­kin jär­ke­vää teh­dä kir­jal­li­nen so­pi­mus useim­mis­sa ti­lan­teis­sa?
10. Sel­vi­tä kuin­ka irti­sa­no­mi­nen ja pur­ka­mi­nen ero­a­vat oi­keus­toi­me­na.
11. Pie­nen ir­tai­men omai­suu­den kaup­po­ja (esim. tie­to­kone, pol­ku­pyö­rä, vene jne.) ei sää­del­lä lain­sää­dän­nöl­lä, vaan kau­pat ja mah­dol­li­set kaup­pa­kir­jat ovat va­paa­muo­toi­sia. Mil­lai­sil­la eh­doil­la voi­sit va­rau­tua mah­dol­li­siin on­gel­miin?

Kaik­ki so­pi­muk­set on syy­tä lu­kea ja ym­mär­tää en­nen alle­kir­joi­tus­ta.