Rahan arvon muuttuminen: inflaatio ja deflaatio

Ti­las­to­kes­kus jul­kai­see ra­han­arvo­ker­toi­met, joil­la voi­daan muun­taa vuo­sien 1860–2001 mar­kat ja vuo­sien 2002–2012 eu­rot vuo­den 2013 eu­roik­si ja päin­vas­toin. Las­kel­mas­sa on otet­tu huo­mi­oon vuo­den 1963 ra­han­uu­dis­tus sekä eu­roon siir­ty­mi­nen.

Kun muun­ne­taan vuo­den x ra­haa nyky­ra­hak­si, raha­sum­ma ker­ro­taan tau­lu­kon ker­toi­mel­la. Kun nyky­ra­haa muun­ne­taan vuo­den x ra­hak­si, sum­ma ja­e­taan ker­toi­mel­la. Las­kel­mien nyky­raha vas­taa vuo­den 2013 ra­haa, kos­ka nyky­ra­han arvo las­ke­taan vii­mei­sen ko­ko­nai­sen vuo­den tie­dois­ta. Las­kel­man avul­la saa­daan sel­vil­le ra­han osto­voi­ma eri ai­koi­na.

Eu­rot otet­tiin suo­mes­sa käyt­töön vuon­na 2002 ja tuon vuo­den ra­han­ar­von­ker­roin on 1,2091. Mitä tämä oi­kein tar­koit­taa? Kun osa suo­ma­lai­sis­ta vie­lä­kin muut­taa eu­rot mar­koik­si aja­tel­len yh­den eu­ron vas­taa­van kuut­ta ”mum­mon­mark­kaa”, onko suh­de vie­lä oi­kein? (Muun­to­ker­roin oli noin. 5,94573 mark­kaa = 1 euro.)

EKP ja euro­jär­jes­tel­mä kol­mes­sa mi­nuu­tis­sa -vi­deo.

Inf­laa­ti­ol­la tar­koi­te­taan il­mi­ö­tä, jol­loin ylei­nen hin­ta­taso nou­see eli käy­tän­nös­sä ra­han osto­voi­ma eli arvo heik­ke­nee. Inf­laa­tio on tyy­pil­li­ses­ti nou­su- ja kor­ke­a­suh­dan­teen on­gel­ma ja se on saa­vut­ta­nut suu­rim­mat mit­ta­suh­teet so­tien ai­ka­na ja nii­den jäl­keen, jol­loin ylei­nen ta­va­ra­pula on nos­ta­nut hin­to­ja. Hy­per­inf­laa­ti­ok­si kut­su­taan ti­lan­net­ta, jol­loin hin­nat nou­se­vat niin val­ta­vas­ti, että ti­lan­ne kar­kaa päät­tä­jien kä­sis­tä.

Inf­laa­tio hei­ken­tää luot­ta­mus­ta ta­lou­teen. Inf­laa­tio vai­keut­taa kaik­kien toi­min­taa, kos­ka on vai­ke­aa teh­dä pit­kän ajan kus­tan­nus­las­kel­mia. Eri­lai­set bud­je­tit ja kus­tan­nus­las­kel­mat olet­ta­vat yleen­sä va­kaa­ta ra­han ar­voa.  Suu­rim­mat on­gel­mat tu­le­vat niil­le, joi­den tu­lot li­sään­ty­vät inf­laa­ti­o­vauh­tia hi­taam­min. Opis­ke­li­jan, elä­ke­läi­sen tai työt­tö­män tulo­taso ei ko­vin hel­pos­ti nou­se, kos­ka he elä­vät yh­teis­kun­nan tu­kien va­ras­sa. Jos hyö­dyk­kei­den hin­nat nou­se­vat, opis­ke­li­jal­la on yhä vä­hem­män osto­voi­maa eli mah­dol­li­suuk­sia käyt­tää ra­haa.

Sääs­tä­jät kär­si­vät inf­laa­ti­os­ta, sil­lä kor­kea inf­laa­tio ”syö” sääs­töt. Pal­kan­saa­jil­le inf­laa­tio tar­koit­taa myös pie­nem­pää osto­voi­maa ja sii­tä joh­tu­en pal­kan­ko­ro­tus­vaa­ti­mus­ten kas­va­mis­ta. Lai­nan­an­ta­jat ovat myös vai­keuk­sis­sa inf­laa­ti­on ta­kia, sil­lä hei­dän on nos­tet­ta­va kor­ko­jaan tur­va­tak­seen tal­le­tus­ten säi­ly­mi­sen esim. pan­keis­sa. Myös vien­ti­te­ol­li­suus kär­sii ra­han ar­von las­kus­ta. Inf­laa­tio vai­keut­taa vien­tiä, kos­ka tuo­tan­to­kus­tan­nuk­set kal­lis­tu­vat, ja sii­tä seu­raa kil­pai­lu­ky­vyn heik­ke­ne­mi­nen.

Inf­laa­ti­os­ta voi olla hyö­tyä ve­lal­li­sel­le, sil­lä inf­laa­tio pie­nen­tää ve­lan suu­ruut­ta suh­tees­sa tu­loi­hin ja omai­suu­teen.

Inf­laa­ti­o­ta mi­ta­taan ku­lut­ta­ja­hin­ta­in­dek­sin muu­tos­ten avul­la.  Ku­lut­ta­ja­hin­ta­in­dek­si ku­vaa Suo­mes­sa asu­vien koti­ta­louk­sien Suo­mes­ta os­ta­mien ta­va­roi­den ja pal­ve­lui­den hin­ta­ke­hi­tys­tä. Ku­lut­ta­ja­hin­ta­in­dek­si las­ke­taan me­ne­tel­mäl­lä, jos­sa eri hyö­dyk­kei­den hin­nat pai­no­te­taan yh­teen nii­den ku­lu­tus­o­suuk­sil­la. Sel­vi­tä ti­las­to­kes­kuk­sen si­vuil­ta löy­ty­väs­tä ku­lut­ta­ja­hin­ta­in­dek­sis­tä pal­jon­ko inf­laa­tio on täl­lä het­kel­lä ja  kir­joi­ta uu­sim­mas­ta ti­las­to­jul­kis­tuk­ses­ta ly­hy­et muis­tiin­pa­not (tai ar­tik­ke­li).

Voi­ma­kas inf­laa­ti­on on hai­tal­lil­nen, mut­ta pie­ni inf­laa­tio pi­tää ta­lou­den pyö­rät pyö­ri­mäs­sä, ja sik­si esi­mer­kik­si Eu­roo­pan kes­kus­pank­ki pi­tää va­jaan 2 pro­sen­tin inf­laa­ti­o­ta ta­voi­te­ti­la­na ja ta­voit­te­lee hin­ta­va­kaut­ta. Eu­roo­pan kes­kus­pan­kin si­vuil­ta löy­tyy ti­las­to­tie­toa ja ku­vi­oi­ta euro­a­lu­een inf­laa­ti­o­ke­hi­tyk­ses­tä. Ver­tai­le Suo­men ja Puo­lan inf­laa­ti­o­ke­hi­tys­tä. Mil­lai­sia ero­ja löy­dät? Poh­di ero­jen syi­tä?

Inf­laa­tio syn­tyy ta­va­roi­den ja pal­ve­lui­den lii­ka­ky­syn­nän joh­dos­ta (ky­syn­tä­inf­laa­tio), yri­tys­ten kus­tan­nus­ten nou­sun myö­tä (kus­tan­nus­inf­laa­tio), ta­lou­des­sa ole­van lii­al­li­sen ra­han vuok­si (mo­ne­taa­ri­nen inf­laa­tio) tai hin­to­jen nou­su­o­do­tus­ten vuok­si (odo­tus­inf­laa­tio). Kun ku­lut­ta­jat odo­ta­vat jon­kin hyö­dyk­keen hin­nan nou­se­van, sen ky­syn­tä li­sään­tyy ja näin hin­nat nou­se­vat.

Inf­laa­ti­o­ta voi­daan tor­jua FI­NANS­SI­PO­LI­TII­KAL­LA, jol­loin val­tio su­pis­taa koko­nais­ky­syn­tää kar­si­mal­la omia me­no­jaan tai ki­ris­tä­mäl­lä ve­ro­tus­ta, niin että kan­sa­lai­sil­la on käy­tet­tä­vis­sään vä­hem­män ra­haa. RAHA­PO­LI­TII­KAN avul­la hil­li­tään inf­laa­ti­o­ta nos­ta­mal­la kor­ko­ja niin, että ve­lan ot­ta­mi­nen vä­hen­tyy ja sääs­tä­mi­nen li­sään­tyy. Pää­tök­sen ko­ros­ta te­kee Eu­roo­pan Kes­kus­pank­ki (EKP). TULO­PO­LI­TII­KAN kei­no­na inf­laa­ti­on hil­lit­se­mi­sek­si on mal­til­li­set palk­ka­rat­kai­sut ja pal­kan­ko­ro­tuk­set. Yri­tys­ten vä­li­nen kil­pai­lu hil­lit­see te­hok­kaas­ti inf­laa­ti­o­ta, jo­ten MARK­KI­NOI­DEN TOI­MI­VUUT­TA py­ri­tään edis­tä­mään jul­ki­sen val­lan kei­noin.

Inf­laa­ti­on vas­ta­koh­ta­na on ylei­sen hin­ta­ta­son las­ku, eli def­laa­tio. Sitä pi­de­tään inf­laa­ti­o­ta­kin va­ka­vam­pa­na asi­a­na ta­lou­den ke­hi­tyk­sel­le, ku­ten ohei­ses­ta Inf­la­ti­on Is­land -pe­lin vi­de­o­huo­nees­ta löy­ty­väs­tä Ja­pa­nin ta­lout­ta kä­sit­te­le­väs­tä vi­de­os­ta (Def­laa­tio Ja­pa­nis­sa vuo­des­ta 1995) käy esil­le. Def­laa­ti­os­ta ker­too myös ohei­nen Hel­sin­gin Sa­no­mien ar­tik­ke­li.

Yk­sit­täi­sen ih­mi­sen ja ku­lut­ta­jan ha­vait­se­ma inf­laa­tio on usein suu­rem­paa kuin ti­las­to­jen osoit­ta­ma inf­laa­tio. Syi­tä tä­hän on mm. seu­raa­vat:

• Hin­to­jen nou­su huo­ma­taan hel­pom­min kuin nii­den las­ku tai py­sy­mi­nen en­nal­laan.
• Usein os­tet­ta­vien tuot­tei­den hin­nan­muu­tok­set huo­ma­taan hel­pom­min (esim. ben­sii­ni).
• Har­voin os­tet­ta­vien ja suo­ra­ve­loi­tuk­sel­la mak­set­ta­vien tuot­tei­den hin­nan­muu­tok­sia ei huo­ma­ta yhtä hel­pos­ti (esim. auto).
• Inf­laa­ti­o­lu­vut ku­vaa­vat muu­tos­ta vuo­den ai­ka­na, mut­ta muis­tis­sa voi olla pi­dem­män ajan ta­kai­nen hin­ta­taso.